Reettorivuosi

Kevät alkaa olla sillä mallilla, että opiskelijat ovat joko aloittaneet kesätyöt tai ahertavat hiki hatussa kirjojen ja tietokoneiden äärellä, jotta saisivat viimeisetkin kurssit ennen kesää pakettiin. Itse olen onnekkaiden, kevään kurssit valmiiksi saaneiden joukossa, joten ajatukset ovat jo ”kesälomamoodissa”. Siksipä ajattelin opintojuttujen sijaan kirjoitella teille opiskelijaelämän toisesta (ja erittäin hauskasta) puolesta: juhlista ja tapahtumista. Kokosin ainejärjestömme Reettoreiden järjestämistä, sekä yleisistä isoista opiskelijatapahtumista aikajanan, josta saa ainakin jonkinnäköisen kuvan siitä, mitä kaikkea me puheviestinnän opiskelijat opiskelujen lisäksi lukukauden aikana teemme!

Syyslukukausi:

Fuksiviikot

Syksyllä toivotamme uudet opiskelijat lämpimästi tervetulleiksi fuksiviikkojen kautta! Fuksiviikolla järjestetään monenlaisia tapahtumia, joissa vanhemmat opiskelijat pääsevät tutustumaan uusiin opiskelijoihin, sekä uudet opiskelijat tietenkin toisiinsa. Fuksiviikot huipentuvat fuksiaisiin, joissa uusille opiskelijoille järjestetään Reettorikaste, jonka myötä fukseista tulee virallisia Reettoreita!

Kaupunkisuunnistus

Kaupunkisuunnistus on varma syksyn merkki. Legendaarinen kaupunkisuunnistus on Tamy:n järjestämä, useimmiten muutama viikko lukukauden alkamisen jälkeen järjestettävä tapahtuma, jossa uudet opiskelijat kiertävät tamperelaisten ainejärjestöjen pitämiä rasteja ympäri kaupunkia. Kaupunkisuunnistuksen myötä opiskelijat tutustuvat hauskalla tavalla opiskelukaupunkiin samalla, kun he keräävät pisteitä mm. tehtävien suorituksesta, tiimihengestä ja pukeutumisesta. Ilta huipentuu palkintojenjakoon sekä aamuun asti kestäviin jatkoihin!

Hämeenkadun Appro

Omien tietojeni mukaan Suomen suurin opiskelijatapahtuma – Hämeenkadun Approt! Lokakuun paikkeille sijoittuva tapahtuma, jossa kierretään ravintoloita ja kerätään ostetuista virvokkeista ja ruoka-annoksista leimoja, jotka oikeuttavat illan päätteeksi eritasoiseen approtutkintoon! Tapahtuma, jota ei voi tamperelainen opiskelija opiskeluaikanaan missata ;)

Ulkomaan ekskursio

Reettoreiden ensimmäinen ekskursio ulkomaille tapahtui viime vuoden lokakuussa. Suuntasimme reilun parinkymmenen hengen joukkiona kohti Budapestia, jossa vietimme viisi päivää tutustuen erilaisiin viestintätöihin ja –toimistoihin. Ekskursio Budapestiin oli Reettoreille ensimmäinen laatuaan, mutta koska kaikki sujui hyvin ja reissu oli menestys, eivät tulevatkaan ulkomaille sijoittuvat ekskursiot ole ollenkaan mahdottomia!

IMG_0780

Kuva: Janne Kajander

 

Vuosijuhlat

Viime syksylle sijoittui myös Reettorit ry:n 35-vuotisjuhlat. Kokoonnuimme mm. Reettoreiden jäsenten, puheviestinnän alumnien, puheviestinnän henkilökunnan sekä avecien kera iltapuvut päällä illallistamaan ja juhlistamaan ainejärjestöämme Bravo Plazan tiloihin. Ilta oli kerrassaan ikimuistoinen!

IMG_7767

Kuva: Renja Nurmi

Kevätlukukausi:

Pikkulaskiainen

Helmikuussa osallistuin muutaman Reettoriystäväni kanssa Turussa järjestettävään Pikkulaskiaiseen. Tapahtumassa seurasimme mäkikisaa ja pääsimme myös itse pulkkailemaan, osallistuimme ravintolakierrokselle sekä tanssimme jatkoilla jalat kipeiksi. Pikkulaskiainen on hauska talvitapahtuma, kunhan muistaa pukeutua tarpeeksi lämpimästi! ;)

IMG_8420

Akateemisen kyykän MM-kilpailut

Monet Reettorit osallistuivat helmikuussa järjestettyyn akateemisen kyykän MM-kilpailuihin, jotka järjestettiin perinteisesti Hervannassa. Tapahtumassa kilpaillaan kyykän parissa… Mutta älkääpä kysykö minulta lisää kyykästä – en itsekään ole siitä oikein perillä!

Wappu

Vappu – monen opiskelijan kevään kohokohta! Reettorivappuun kuului tänä vuonna mm. sitsaamista muiden Suomen viestinnän opiskelijoiden kanssa, huvipuistotapahtuma Särkän Märässä hurjastelua, Minna Canthin patsaan kukituksen seuraamista sekä vappupäivän piknikin nauttimista Koskipuistossa.

Päättärit

Reettorivuoden päättää perinteikkäästi päättärit, jossa kohokohtana on ainejärjestölehtemme R.etu –lehden julkistaminen. Päätösjuhla tarjoaa hyvän tilaisuuden sanoa heipat opiskelutovereille, ennen kuin kaikki karkaavat kohti koti- tai kesätyökaupunkejaan.

 

Monenmoista mahtuu Reettorin vuoteen. Aikajanalta jouduin karsimaan monet hauskat tapahtumat ja kokoontumiset pois, kuten mm. sitsit ja musavisailut, sillä muuten kirjoituksesta olisi tullut metrin mittainen! Reettorit on mielestäni ainejärjestönä mahtava ja ainutlaatuinen, sillä tapahtumia on usein ja paljon erilaisia, joten jokainen voi valita mihin ja milloin haluaa osallistua, eikä tarvitse harmitella jos jokin tapahtuma jää välistä, sillä aina tulee uusia tapahtumia. Tapahtumiin on myös aina mukava mennä, sillä Reettoreissa kukaan ei ole ulkopuolinen!

Kuten me opiskelijat, myös puheviestinnän blogikin jää nyt kesälomalle! Palaamme syksyllä taas kirjoittelemaan samalla kokoonpanolla, joten pysykää taajuudella. Jos Reettoreiden meno jäi vielä kiinnostamaan, käy ihmeessä vierailemassa virallisella Instagram –tilillämme reettorit_ry. Sieltä löytyy paljon kuvia kuluneen vuoden riennoista!

Hyvää kesää kaikille! :)

Karla

Lukihäiriö yliopistossa

Olen todella hidas lukemaan. Kirjaimet, pilkut, välimerkit ja sanat eivät aina tahdo löytää oikeille paikoilleen ja tihrustan silmät ristissä Wordin punaisella alleviivaamia sanoja. Pahinta myrkkyä ovat tehtävien aikarajoitteet ja hälisevä työtila. Seitsemännellä luokalla äidinkielen opettaja sanoi, etten voi saada kirjoitelmasta kasia parempaa huonon käsialan takia. Lukiossa palat loksahtivat kuitenkin paikoilleen kun testeissä löytyi keskivaikea lukihäiriö. Helpottava tieto oli, että jotkut asiat ovat minulle oikeasti vaikeampia ja ihan syystäkin.

Ajatus yliopisto-opiskelusta lukihäiriön kanssa ei juurikaan pelottanut etukäteen, vaikka pohdiskelinkin pärjäämistäni aika paljon. Tiesin, että yliopistossa on myös mahdollista saada erityisjärjestelyjä, mutta elättelin silti mielessäni kauhukuvia loputtomista kirjapinoista. Yliopisto oli aina ollut haaveissani, joten tsemppasin itseäni, että lukihäiriö ei saa olla minulle mikään este. Eikä se sitä onneksi ole ollutkaan.

18338881_10213721014805944_890174899_o

Käytännössä puheviestinnän yliopisto-opinnot ovat osoittautuneet varmaan parhaaksi vaihtoehdoksi minulle ja haasteilleni. Päivät eivät ole väsyttävän pitkiä ja opettajien huomio on asiasisällössä eikä kirjoitusvirheissä. Vielä en ole kohdannut loputtomia kirjapinoja, ja nekin yksittäiset kirjat jotka ovat tulleet luettavaksi, ovat olleet kurssin muuta sisältöä tukevia. Olen pystynyt selailemaan nopeammin läpi täysin ylivoimaiselta tuntuvat teokset ja keskittymään esimerkiksi luentodioihin. Tenteissä on omasta mielestäni yleensä riittävästi aikaa, joten erityisjärjestelyjä en ole siihen hakenut.

Puheviestinnässä kursseja suoritetaan paljon myös erilaisilla esseetehtävillä, jotka ovat minulle helpoimpia. Ironista sinänsä, että kirjoituksen haasteista huolimatta pidän eniten juurikin kirjoittamisesta suoritustapana. Esseitä pystyy työstämään kotona ajan kanssa ja niissä voi osoittaa osaamista soveltamisen kautta, mikä helpottaa lukihäiriön ongelmien kompensointia. Kirjoitustehtävät voi myös siirtää Wordiin ja seuloa sillä pahimmat kirjoitusvirheet pois.

Vaikka itse en ole juurikaan hakenut erityisjärjestelyjä yliopistossa, on niitä silti tarjolla. Kursseilla on usein erilaisia suoritustapoja, kuten esimerkiksi essee, tentti ja luennoille osallistuminen. Suoritustavat antavat jo paljon pelivaraa, mutta on myös mahdollista hakea erityisjärjestelyjä opintoneuvonnan kautta. Neuvonnassa suunnitellaan yhdessä erityisjärjestelyehdotus, jonka voi esittää kurssin opettajalle. Kuten omassa tapauksessani, erityisjärjestelyjä voi hakea vain niille kursseille, joilla opiskelija itse kokee ne tarpeellisiksi. Erityisjärjestelyistä yleisin on oman käsitykseni mukaan lisäaika tenttiin, mutta mahdollinen vaihtoehto on myös esimerkiksi erillinen tenttitila.

Koen tärkeäksi, että yliopistossa ja akateemisessa maailmassa lukihäiriöstä puhuttaisiin enemmän. Oppimisvaikeudet ovat varsin yleisiä ja avoin keskustelu helpottaisi varmasti monen opiskelijan tai tulevan opiskelijan suhtautumista omiin haasteisiinsa. Lukihäiriö ei ole tyhmyyttä tai huolimattomuutta, vaan ominaisuus joka vaatii ehkä välillä ymmärrystä. En ole koskaan kokenut, että lukihäiriö olisi elämässäni este yhtään mihinkään, enkä usko sen juurikaan näkyvän edes kurssiarvosanoissani. Kenenkään lukihäiriöisen ei tarvitse pelätä yliopistoa, sillä ainakin puheviestinnän joustavassa ympäristössä opiskelu onnistuu varmasti. Välillä saattaa tarvita hieman enemmän sisua, mutta sitähän löytyy!

 

+ Katso tästä miltä teksti näyttää lukihäiriöisen silmin!

+ Lisää tietoa erityisjärjestelyistä löytyy täältä.

+ Jäikö jokin mietityttämään? Ajatuksia ja kysymyksiä voi esittää kommenteissa tai laittaa minulle sähköpostia osoitteeseen Lampi.Krista.K@student.uta.fi

 

– Krista

Akateeminen vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä

Akateeminen vapaus on jokaisen opiskelijan oikeus.

Tampereen yliopiston ylioppilaskunta Tamy tiivistää akateemisen vapauden sivustollaan näin: Akateemisella vapaudella on monta vakiintunutta merkitystä. Opiskelijoille se merkitsee ensisijaisesti sitä, että opiskelutahdin ja opintojen sisällön voi päättää itse opetussuunnitelman ja opintoaikojen rajauksen puitteissa. Yleisemmin se viittaa siihen, että yliopistolaiset voivat vapaasti tutkia ja opettaa haluamaansa aihetta.”

Tuntuu hyvältä nauttia vapaudesta valita mitä opiskelee ja suunnitella oma eteneminen opinnoissa itsensä näköisesti. On oikeus oppia ja vapaus osallistua opetukseen. On kuitenkin hyvä muistaa, että akateeminen vapaus tuo mukanaan myös akateemista vastuuta. Opiskelijalla on siis vastuu huolehtia itsenäisesti omien opintojen edistymisestä aikataulussa ja vastuu omasta menestymisestä.

Vaikka vastuu ja vapaus opinnoissa on opiskelijalla itsellään, ei yliopisto-opinnoissakaan jää yksin apua tarvitessaan. Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelmassa opintoneuvontaa ja opinto-ohjausta on aina mahdollista saada. Mieltä askarruttavia asioita ei kannata jäädä yksin murehtimaan vaan ottaa rohkeasti yhteyttä opintoneuvontaan. Opintoneuvonnan henkilökuntaa on matala kynnys lähestyä esimerkiksi sähköpostilla. Itse olen oppinut, että tyhmiä kysymyksiä tai sellaisia tilanteita ei ole olemassakaan, joihin ei saisi selvyyttä, kun vain itse on aktiivinen ja kiinnostunut omasta menestyksestään. Yhteystietoja opintoneuvontaan ja ohjaukseen löydät täältä: http://www.uta.fi/cmt/jov/neuvonta/index.html

Halusin tietää, mitä akateeminen vapaus tarkoittaa puheviestinnän opiskelijoille. Siispä kysyin kanssaopiskelijoiltani heidän ajatuksiaan akateemisen vapauden merkityksestä.

Mitä akateeminen vapaus tarkoittaa sinulle puheviestinnän opiskelijana? 

”Pystyy rakentaa oman näköisen arjen, eikä yliopisto-opiskelu kahlitse patteriin, vaan pystyy joustavasti tekee siit opiskelusta itselle ja omaan elämään sopivaa.”

”Näkyy siinä et voin lähtee kuukaudeks reissuun, eikä kukaa oo nillittämäs. Näkyy myös siinä et jos haluun tehä kandin kakkosvuonna ni mä teen sen. Ja sit myös siinä et vedän kännejä keskellä viikkoo.”

”Voi ite miettiä mitä opiskelee ja mihin tahtiin. Voi kokeilla ja ”maistella” oppiaineita ja rakentaa itse omaa ja oman näköistä polkuaan”

”Akateeminen vapaus tarkoittaa mulle sitä, että voin vapaasti suunnitella missä aikataulussa haluan kursseja suorittaa ja voin myös tehdä tentit sen mukaan miten mun omiin aikatauluihin sopii, mikä helpottaa tentteihin valmistautumista. Akateeminen vapaus on myös sitä, et on itse vastuussa opinnoistaan ja niiden etenemisestä, mutta samalla antaa joustoa sille, että jos en joskus pääse paikan päälle luennoille niin mun ei tarvitse mennä, vaan voin sen itsenäisesti myöhemmin katsoa joko tallenteena tai jos sellaista ei ole, niin sit opiskella dioista.”

”Opintojen vapaamuotoisuus ja sisältö riippuu paljon kursseista. Joitain kursseja saa suorittaa joustavasti, mutta usein puheviestinnän kursseilla on korkea läsnäoloprosentti. Puvin opinnoissa saa kuitenkin paljon tukea opettajilta.”

”Vaikka opiskelu on mulla päätoimista, niin erilaisten tilanteiden tullessa opinnot on helposti sovitettavissa mm. töiden kanssa yhteen tai ihan vaan sopimaan uuteen elämäntilanteeseen.”

”Muutamalla sanalla sanottuna akateeminen vapaus tarkoittaa: vastuu, vapaus, stressi ja rentous.”

”On hienoa, että akateeminen vapaus mahdollistaa opiskelun ja töiden yhdistämisen.”

”Näkyy arjessa siinä, että opiskelee silloin kun tuntuu siltä, oli se sitten aamulla, päivällä, illalla tai vaikka yöllä.”

”Akateeminen vapaus tukee tulevaisuutta mm. siten, että pystyn lähtemään reissuun, näkemään maailmaa ja oppimaan uusista kulttuureista ja ihmisistä. Se myös mahdollistaa töiden tekemisen ja oman ammattitaidon kerryttämisen sekä sen nuoruuden ja torstai-illan juhlat.”

Vastuu ja vapaus kulkevat hyvin käsi kädessä myös opiskelijakollegoideni ajatuksissa. Omatoimisella asenteella, hyvällä aikatauluttamisella ja vastuun kantamisella akateemisen vapauden ja vastuun yhdistäminen opinnoissa onnistuu ja opinnot etenevät suunnitellusti. Ja jää myös aikaa ottaa rennosti.

Tsemppiä kevään viimeisiin opintoihin ja mitä onnistuneinta vappua!

Rosa-Maria

 

Kohti kesää

Vapun jälkeen luentoja on enää muutama hassu. Aurinko paistaa ja alkaa jo lämmittää kevääseen heräävää luontoa. Ja opiskelijaa. Tuntuu kun olisin ollut unessa koko kevään ja vasta nyt herännyt takaisin todellisuuteen. Jotain on kuitenkin tämän vuoden aikana saatu aikaan, ainakin opintopisteiden perusteella

Ensimmäinen vuosi yliopistossa lähenee loppuaan. Vaikka pian suunnataan jo kohti kesälaitumia (=ankaraa työntekoa), on Tampereella vielä paljon annettavaa. Keväällä, niin kuin syksylläkin, on aina tohina päällä ja kaikenlaista kivaa tapahtuu.

Legendaariset vappuviikot ovat pärähtäneet jo käyntiin ja jatkuvat aina toukokuun ensimmäiseen päivään saakka. Reettorit ovat mukana ainakin vappuaattona Tamyn vapputapahtumassa Sorsapuistossa. Luulen kuitenkin, että meitä mustahaalarisia lakkipäitä voi bongata ympäri Tamperetta tulevien viikkojen aikana.

Reettorit ry:n ainejärjestölehti Retu ilmestyy toukokuun alussa. Syksyllä aloittavat opiskelijat saavat lehden kotiin kuljetettuna, mutta kaikki pääsevät lukemaan sen reettoreiden omilta nettisivuilta!

Tällä viikolla Tampere3-hanke pantiin alulle, kun Tampereen korkeakoulusäätiön perustamiskirja allekirjoitettiin. Hankkeen on tarkoitus luoda uudenlainen korkeakoulukokonaisuus, jossa Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu yhdistyvät. Hanke sai nimen: Tampereen uusi yliopisto, Tampere New University.

Itse en aio pitää koko kesän mittaista taukoa opiskelusta, sillä kursseja on saatava varastoon ennen syksyn vaihto-opintojaksoa Madridissa. Vaikka suunnittelenkin yleensä kaiken etukäteen, tuntuu siltä että olisi pitänyt aloittaa valmistautuminen vaihtoon jo aiemmin. Itse vaihto ei huoleta niin paljoa kuin takaisin tulo ja kurssivuori joka palatessa minua odottaa. Onneksi opettajat tuntuvat olevan joustavia ja pyrkivät sumplimaan hyvän ratkaisun myös vaihdossa käyneille.

 

Aurinkoista kevättä ja värikästä vappua!

-Taru

Vain yli-ihminen pärjää yliopistossa?

Välivuotta viettäessäni muistan kysyneeni muutamilta yliopisto-opiskelijoilta ja kavereiltani, että millaista on opiskella yliopistossa. Vastaus oli monesti seuraavanlainen: ”pääsykokeet ovat yliopistossa se vaikein juttu. Sen jälkeen voi vain suoritella noppia omassa tahdissaan”. Tuohan on osittain totta, että opiskelun tahdin saa muovata itselle sopivaksi ja mieluisaksi. Myös pääsykokeiden tuoma stressi ja niihin käytetyt opiskelutunnit vaativat paljon uhrautumista ja pänttäystä pänttäyksen perään. Niinpä asenteeni yliopisto-opiskelua kohtaan oli sisään päästyäni ehkä hieman ”tää tulee olemaan helppoo ja kivaa” -meininkistä. Nyt hieman yliopistosta paremmin tietävänä sanoisin, että kyllä se on kivaa ja mielenkiintoista, mutta samaan aikaan myös kuviteltua haastavampaa.

Yliopisto on sekä tutkimus- että opetuslaitos. On jos jonkinlaista tutkimusta, teoriaa ja artikkelia, joiden sisäistäminen vaatii realistista suhtautumista opiskeluun. Myös opetustavat ovat hyvin erilaisia kuin toisen asteen oppilaitoksissa akateemisen vapauden vuoksi. Opiskelussa on siis kaikenlaisia vapauksia, mutta samaan aikaan enemmän vastuuta. Tämä kaikki yhdistettynä tuo hurjasti uusia asioita, joita täytyy sisäistää. Tulee opetella uudenlaisia opiskelustrategioita, ottaa vastuuta, suunnitella opintoja, tehdä enemmän töitä, tutkiskella ja punnita omia taitoja ja opetella arvioimaan omaa jaksamista. Näiden lisäksi varmasti vielä yksi ja sata muuta asiaa.

Tähän väliin haluan sanoa, että tarkoitukseni ei ole pistää ketään epäilemään omia kykyjään pärjätä yliopistossa (jos minä pärjään, uskon teidän muidenkin pärjäävän). Viime syksynä opintojeni alkaessa ajattelin pärjääväni sillä verukkeella, että olin jo päässyt sisään yliopistoon. Kun muistelen viime syksyä, niin leijailin varmaan liikaa jossain hattarapilvissä ilman uusien opiskelumetodien ja käytäntöjen sisäistämistä. Haluaisin monien tulevien opiskelijoiden ymmärtävän minua paremmin sen, että akateeminen opiskelu vaatii sinnikkään mielen ja uusien tapojen opettelua. Näin yliopiston aloittaminen on rutkasti helpompaa ja siitä on silloin helppo nauttiakin!

Myös puheviestinnän opiskelu on akateemista opiskelua siinä missä muutkin oppiaineet. Se on antoisaa, hauskaa ja käytännönläheistä. Näiden lisäksi opiskeluun sisältyy, kuten kaikkiin muihinkin yliopiston alojen opiskeluun, niin lukemista, lukemista ja lukemista. Se tuntuu kuitenkin käytännönläheisen opiskelun lisäksi ihan mukavalta, sillä aiheet ovat olleet alaan liittyen mielenkiintoisia. Puheviestinnässä kurssimateriaalien, kirjojen ja muiden juttujen lukeminen tukee esimerkiksi viestinnällisten tilanteiden ymmärtämistä ja oppimista.

 

Miten yliopisto-opiskeluun tulisi sitten valmistautua ja varautua? Tässä ainakin muutama ajatus aiheesta:

-Varaudu laajoihin tenttimateriaaleihin, mutta älä kuitenkaan stressaannu niistä. Jos lukiossa olet selvinnyt ulkoa pänttäämällä, kannattaa ehkä muuttaa opiskelutekniikkaa, sillä tärkeämpää on tiedon sisäistäminen ja kokonaisuuksien hallinta kuin sanatarkka ulkoa muistaminen.

-Ota oppimiseen sellainen asenne, että saat oppia mielenkiintoisia asioita ja uusia taitoja tulevaisuuttasi ajatellen. Kun pidät kyseisen lähestymistavan asioihin, sen sijaan että keräisit vain noppia, niin oppiminenkin on mukavampaa!

 

Puheviestinnän opiskelu herätti myös joitakin pointteja mieleen:

-Tätä alaa ei opita pelkästään kirjoja pänttäämällä, mutta ei pelkästään puhumallakaan. Molemmat tukevat toisiaan, lukeminen ja käytännön harjoitukset. Tämä tekee mielestäni puheviestinnästä todella kivan alan opiskella yliopistossa!

-Oppiaineena puheviestintä on pieni verrattuna muihin yliopiston aloihin, sillä meitä on yhdellä vuosikurssilla noin 20. Tämä on mielestäni mahtavaa, sillä joillakin suurilla aloilla ei ole mahdollista saada samantapaista yhteisöllistä tunnetta. Pieni ryhmäkoko mahdollistaa myös hyvän yksilöllisen opettamisen puheviestinnän omilla kursseilla.

-Ole reipas oma itsesi, kaikki uudet puheviestinnän opiskelijat otetaan avosylin vastaan!

 

Tekstin punainen lanka voisi olla se, että puheviestinnässä kuten muussakin yliopisto-opiskelussa pärjää motivaatiolla ja reippaalla asenteella pitkälle. Kenenkään ei tarvitse olla yli-ihminen pärjätäkseen yliopistossa. Haasteet yliopistossa ja muualla kuuluvat elämään ja ne kehittävät meitä niin tiedollisesti kuin ihmisinäkin.

Positiivista kevättä ja hyvää pääsiäistä kaikille! <3

-Roosa

3+1 mielenkiintoista puheviestinnän kurssia

Edellisessä blogikirjoituksessa Krista kirjoitti puheviestinnän opiskelijan tyypillisestä viikosta opiskelujen suhteen. Kirjoituksessa oli myös lukujärjestys, jossa esiintyi eri kurssien nimiä ja aikatauluja. Lukujärjestyksestä inspiroituneena aloinkin muistella vanhoja kursseja, jotka olen suorittanut joko tämän tai viime vuoden aikana puheviestinnän opiskelijana. Muisteloiden tuloksena kokosin teille pienen listan mielenkiintoisista puheviestinnän kandidaattiohjelman kursseista, ja toivonkin, että näiden kurssien avaamisen myötä saatte vähän enemmän kiinni siitä, millaista se puheviestinnän opiskelu sisällöiltään on! Kurssin esittelyn alkuun olen liittänyt kunkin kurssin osaamistavoitteet, jotka ovat suoraan kopioituja Tampereen yliopiston opinto-oppaasta.

1: JOVA 1 – Esiintyminen

Opintojakson käytyään opiskelija tietää keskeiset esiintymiseen vaikuttavat osatekijät ja osaa analysoida esiintymistä sekä esiintyjän ja yleisön välistä vuorovaikutusta erilaisista teoreettisista näkökulmista. Hän ymmärtää myös esiintymisen merkityksen vaikutelmien hallinnassa ja henkilöbrändäyksessä. Opiskelija osaa arvioida omaa ja muiden esiintymistä, valmistella ja pitää vaativan puhe-esityksen sekä mukauttaa esiintymistään eri tilanteisiin.

Esiintymisen kurssi oli kenties lempikurssini tähän mennessä. Kurssilla teimme erilaisia esiintymiseen liittyviä puhetehtäviä kuten mm. video-cv:n yleisön edessä. Kurssi jännitti, sillä onhan esiintyminen nyt aina jännittävää – oli kyse sitten kurssitovereille tai isommille ryhmille esiintymisestä. Kurssilla opettelimme erilaisia esiintymistapoja, pänttäsimme esiintymisen teoriaa sekä pyrimme löytämään omasta esiintymisestämme niitä sudenkuoppia esimerkiksi videoimalla esityksiä. Omaa esiintymistä videolta katsoessani opin, että monet maneerit ovat niin pinttyneitä omaan esiintymistapaani kiinni, etten ollut edes tiedostanut niitä esiintyessäni! Kurssi huipentui Pimeät Puheet –tapahtumaan, jossa jokainen piti vaikuttamaan pyrkimään puheen suhteellisen suurelle yleisölle. Tapahtumaa jännitti yksi jos toinenkin kurssilla olija, mutta itse tapahtumassa kaikkien puheet meni hyvin ja saimme loistavan tilaisuuden harjoitella puhumista suurelle yleisölle.

2: JOVA 2 – Ryhmäviestintä

Opintojakson käytyään opiskelija ymmärtää, miten vuorovaikutussuhteet ryhmissä muotoutuvat ja kehittyvät, miten ryhmässä syntyy innovaatioita, tuntee keskeisimmät ryhmäviestinnän teoriat ja osaa soveltaa niitä erilaisten ryhmäviestintätilanteiden analyysiin. Opiskelija osaa toimia ryhmissä erilaisissa tehtävissä tarkoituksenmukaisesti esimerkiksi puheenjohtajana ja hän osaa edistää ryhmän ilmapiiriä ja tehtävän käsittelyä sekä asettaa neuvottelussa tavoitteita ja edistää niitä viestinnällään.

Ryhmäviestinnän kurssilla pääsimme syventymään ryhmien sisäiseen vuorovaikutukseen ja yleisesti ryhmien olemukseen. Kurssilla ymmärsin ryhmien ja niiden vuorovaikutuksellisen toimimisen tärkeyden, sillä ryhmiähän on joka puolella elämässämme! Kurssilla harjoittelimme erilaisia ryhmäviestinnän teorioita ja malleja, sekä hyödynsimme niitä pienryhmissä erilaisissa ryhmäviestinnän harjoituksissa. Harjoittelimme varsin tyypillisiä ryhmäviestinnän tilanteita, kuten esimerkiksi kokouskäytäntöjä, ja opimme analysoimaan niiden tilanteiden vuorovaikutuksen laatua ja onnistuneisuutta. Opimme myös mukauttamaan omaa viestintäämme ryhmän viestinnän ja toiminnan onnistumisen kannalta paremmaksi.

3: JOVA 4 – Vaikuttaminen ja argumentointi

Opintojakson käytyään opiskelija osaa arvioida ja kuunnella kriittisesti erilaisia vaikuttamaan pyrkiviä puhe-esityksiä ja tuntee vaikuttamisen ja argumentoinnin teorioita. Hän osaa käyttää erilaisia argumentointitapoja erilaisissa konteksteissa (politiikka, tiede, oikeus). Opiskelija osaa myös soveltaa kyseistä tietoa kampanja- ja vaikuttamisviestintään liittyvissä harjoitus- ja analyysitehtävissä.

Tämä kurssi on minulla itseasiassa vasta loppusuoralla, kurssi kun kuuluu etenemiskaavion mukaan toisen vuoden viimeiseen periodiin. Valitsin kurssin silti mukaan listaani, sillä kurssi on jo aivan loppusuoralla. Kurssilla opiskelimme erilaisia vaikuttamisen ja argumentoinnin teorioita ja malleja. Opimme mm. millaisia vaikuttamisen keinoja erilaisissa konteksteissa, esimerkiksi mainonnassa tai politiikassa, yleensä käytetään. Harjoittelimme näiden vaikuttamisen keinojen ja argumenttien tunnistamista esimerkiksi analysoimalla mainoksia ja poliittisia puheita. Kurssiin kuului myös vaikuttamaan pyrkivän kampanjan suunnitteleminen pareittain, ja suunnitelman esittäminen suullisesti pienryhmissä. Kampanjan tekeminen oli mielestäni erittäin hyvä ja hauska kurssitehtävä, jonka myötä opin erittäin paljon kampanjan suunnittelemisesta yleensä, sekä kehitin vaikuttamisen, argumentoinnin ja esiintymisen taitojani.

+1: JOVA13 – Journalismin perusteet

”Luentosarjan suoritettuaan opiskelija ymmärtää journalismin erityisyyden julkisuutta rakentavana käytäntönä ja kykenee erittelemään sille ominaisia piirteitä. Lisäksi opiskelija hahmottaa journalismin ammatillisena toimintana ja pystyy erittelemään median toimintaympäristössä, journalismissa ja toimittajan ammatissa tapahtuvia muutostrendejä.

Harjoituskurssin suorittanut opiskelija osaa uutisen, haastattelun ja mielipidejuttujen tekemisen perustaidot ideoinnista tiedonhaun kautta jutun julkaisemisen vaatimuksiin monimediaalisessa ympäristössä mukaan lukien sosiaalinen media.”

Perinteisten puheviestinnän kurssien lisäksi halusin valita mielenkiintoisten kurssien listalle journalismin perusteet. Monille tulee yllätyksenä, että puheviestinnän opiskelijat (Tampereen yliopistossa) opiskelevat myös jonkin verran journalismia. Journalismin perusteissa opimme erilaisten journalististen tekstien kirjoittamista. Opimme, millainen rakenne ja sisältö sopivat millaiseenkin kontekstiin, ja pääsimme mm. kokeilemaan myös radiosähkeen kirjoittamista ja puhumista. Opimme lisää erilaisista medioista ja pääsimme sukeltamaan myös sosiaalisen median mullistaviin mahdollisuuksiin. Kurssi oli erittäin hyödyllinen, sillä tulevaisuudessa viestinnän alan työntekijä tarvitsee hyvät valmiudet toimivan sisällön tuottamiseen eri medioille ja alustoille.

-Karla

Puvin arki

Ensimmäistä blogikirjoitusta ideoidessani mietin, minkälaisia kysymyksiä olen itse esittänyt ammattipäivillä ja Studia-messuilla. Yliopiston nettisivuilta löytyy kuvaukset eri aloista ja niiden opiskelusta, mutta opiskelijan arkeen on vaikea päästä sisään niiden kautta. Yhteishaun ollessa vielä muutaman päivän auki, saattaa joku nappailla vielä viimeisiä ideoita täältäkin. Haluan tarjota tietoa niinkin arkisesta aiheesta kuin puheviestijän normaalista opiskeluviikosta. Vaikka kuulostaa ehkä laiskalta, tämä asia mietitytti minua itseäni todella paljon ennen opiskelun aloittamista!

1Periodi 4Periodi

Kuvat saa isommaksi klikkaamalla.

Ensimmäisenä on hyvä muistaa, että jokaisen opiskelijan omat aikataulut riippuvat paljon opiskelutahdista ja sivuaineista. Itse olen tähdännyt tavoiteaikataulussa etenemiseen, jossa kandi kestää kolme vuotta ja maisteri kaksi vuotta. Sivuaineina opiskelen kauppatieteitä ja markkinointia, joiden kurssin ovat painottuneet verkko-opiskeluun. Sivuaineiden opiskelumuodosta johtuen kalenterini saattaa näyttää huomattavasti tyhjemmältä kuin monien muiden. Läsnäolopakko on myös todella ala- ja kurssikohtaista, mikä vaikuttaa paljon opiskelun luonteeseen. Tarkkaa jakaumaa puheviestinnän läsnäolopakollisista kursseista en osaa sanoa, mutta omaan makuuni niitä on ollut varsin kohtuullinen määrä. Täytyy kuitenkin myöntää, että akateeminen vapaus on osoittautunut varsin hyödylliseksi, vaikka se tuo mukanaan myös vastuun.

Vielä kahden vuoden jälkeenkin luentopäivät yliopistossa tuntuvat ihanan lyhyiltä. Lähiopetuksen määrästä ei kannata kuitenkaan hämääntyä, sillä vapaapäivillekin riittää aina tekemistä. Vapaa-aika täytyy nopeasti kirjoittamisesta, lukemisesta ja suunnittelusta. Kursseja suoritetaan hyvin erilaisin tavoin, mikä yllätti minut positiivisesti. Tavallisia luentosalissa tehtyjä tenttejä omassa opiskelussa on tullut vastaan tähän mennessä yksi, mikä kertoo mielestäni hyvin alamme opetuksen monimuotoisuudesta. Tästä johtuen kuitenkin erilaisten oppimispäiväkirjojen, ryhmätöiden ja esseiden tekeminen vie runsaasti aikaa luentojen ulkopuolella. Oman opiskelurytmin löytäminen on tärkeää, jotta työt tulee tehtyä ajallaan. Työmäärä ei kuitenkaan ole ollenkaan ylitsepääsemätön, vaikka se vaihtelee hyvin paljon eri periodien välillä.

Itselleni lyhyet päivät ja itsenäinen työskentely ovat ihanteellinen tapa opiskella, mikä on ollut parhaita puolia yliopistossa. Viikoissa on myös jonkun verran vaihtelua, joten kalenterin käyttö on todella tarpeellista. Puheviestinnän kursseilla opettajat ovat hyvin yhteistyökykyisiä, mikä on ongelmatilanteissa todellinen pelastus. Yliopisto-opintojen kuormittavuutta ei kannata ainakaan puheviestinnässä pelätä, sillä itsenäinen työskentely mahdollistaa hengähdystauot opiskelun välissä. Jos hoitaa hommat tunnollisesti, jää hyvin aikaa lomailulle!

 

-Krista

Miten puheviestinnän hakuprosessi etenee? Käytännön vinkkejä hausta kiinnostuneille

Tampereen yliopiston puheviestinnän hakuprosessi ei ole ensisilmäyksellä kaikista yksinkertaisin. Ei kuitenkaan syytä huoleen: itse hakeminen on onneksi paljon simppelimpää, mitä ohjeet antavat ymmärtää. Kaipasin itse viime vuonna selkeämpiä ohjeita, siispä kokosin teille hakijoille ohjeet ja vinkkejä hakuprosessia varten.

Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelmaan sisältyy puheviestinnän lisäksi journalistiikan, mediatutkimuksen, teatterin ja draaman tutkimuksen sekä musiikintutkimuksen opintosuunnat. Kaikilla opintosuunnilla on yhteinen kirjallinen koe. Tämän kirjallisen kokeen lisäksi puheviestinnän opintosuunnasta haaveilevan tulee ilmoittaa halukkuutensa osallistua puheviestinnän erikoiskokeeseen.

Jos hakija näppää ”puheviestinnän erikoiskoe” -ruudun hakulomakkeessa, on hän ensisijaisesti hakemassa nimenomaan puheviestintään. Mikäli valintakokeista saadut pistemäärät riittävät opiskelijavalinnan hyväksymiseen, ei hakija voi enää tässä vaiheessa vaihtaa puheviestinnästä esimerkiksi journalistiikkaan, vaan on silloin valittu puheviestinnän pääaineohjelmaan. Puheviestinnän opiskelijat valitaan kuitenkin Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelmaan. Ei kannata hämmentyä, kun valintakirjeessä ei suoraan sanota ”sinut on valittu opiskelemaan puheviestintää”.

Mikäli pisteet eivät riitä puheviestinnän opintoväylälle, palautuu hakija takaisin journalistiikan kiintiön hakujonoon pisteidensä perusteella. Näin ollen hän saattaa siksi tulla valituksi myös journalistiikkaan, vaikka olisikin klikannut puheviestinnän hakukohteekseen hakemuksessa ja kirjallisessa kokeessa.

Yhteinen kirjallinen osuus

Yhteiseen osuuteen ei kutsuta hakijoita, vaan hakija saapuu paikalle tehtyään yhteishaun opintopolussa. Kirjallinen osuus perustuu sekä ennakkomateriaaleihin että mahdollisesti koetilanteessa jaettaviin materiaaleihin.

Itse valintakoe on jaettu kahteen osaan. Jo useamman vuoden ajan A-osan ennakkomateriaalina on ollut Janne Seppäsen ja Esa Väliverrosen Mediayhteiskunta. Teos sisältää paljon käsitteitä, mutta on muuten helppolukuinen ja ymmärrettävä. B-osan ennakkomateriaaleina on erinäinen kokoelma artikkeleita. Artikkelien määrä ja vaikeusaste ovat vaihdelleet vuosittain. Viime vuonna artikkeleita oli vähemmän, mutta ne olivat hieman haastavampia kuin edellisvuonna. Artikkelit julkaistaan maanantaina 27.3. täällä: http://www.uta.fi/cmt/jov/opiskelijaksi/index.html

A-osa tarkistetaan kaikilta kirjallisen kokeen suorittaneilta hakijoilta. Vain parhaalta puolikkaalta (kuitenkin vähintään 300 hakijalta) tarkistetaan myös B-osa. Kirjallisen osuuden lopullinen pistemäärä on näiden kahden osan summa.

Kirjallinen osuus järjestetään keskiviikkona 10.5. Tampereen yliopiston päärakennuksessa (Kalevantie 4).

Puheviestinnän erikoiskoe

Puheviestinnän erikoikokeeseen kutsutaan 45 parasta hakijaa kirjallisen osuuden ja ylioppilastutkinnon perusteella. Kutsu erikoiskokeeseen tulee suhteellisen myöhään, ei siis kannata repiä pelihousujaan liian aikaisin (nimimerkillä kokemusta on). Kutsussa ilmoitetaan jokaiselle hakijalle henkilökohtainen aika. Kaikki erikoiskokeet pidetään kuitenkin joko torstaina 8.6. tai perjantaina 9.6.2017.

Erikoiskokeeseen kuuluu haastattelu ja puheviestintätehtävä. Haastattelussa testataan hakijan motivaatiota. Viime vuonna puheviestintätehtävänä oli pitää viiden minuutin puhe itselle mieluisasta puheviestinnän tutkimusaiheesta. Puheessa sai olla mukana tukisanalista. Tehtävänanto vaihtelee vuosittain.

Toistan: mikäli ilmoitat halukkuutesi osallistua puheviestinnän erikoiskokeeseen, ja pistemääräsi riittää opiskelijavalinnan hyväksymiseen, et voi enää tulla valituksi muuhun opintosuuntaan Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelmassa.

Vinkkejä pänttäämiseen

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, yhtä oikeaa tapaa opiskella ei ole. Paras tapa päntätä on löytää itselleen se kaikista sopivin opiskelutyyli. Tässä omat suosikkini.

  1. Muistiinpanojen tekeminen on työlästä mutta palkitsevaa. Huolella tehdyt muistiinpanot, kuten miellekartat, listat, luettelot ja käsitekortit, auttavat kertaamaan jo läpikäytyä asiaa. Itse paperille raapustetut tai koneella kirjoitetut muistiinpanot palautuvat helpommin mieleen jännittävässä koetilanteessa kuin kirjan sivut. Tehokas ja hieman kevyempi tapa on muistiinpanojen tekeminen suoraan opiskeltavaan tekstiin.
  1. Toiselle opettaminen ja lukupiirit. Jos et tunne ketään, joka lukee samaa aineistoa (Mediayhteiskuntaa on käytetty myös muualla pääsykoemateriaalina) niin yritä saada joku kuuntelemaan. Se voi tosin olla vaikeaa. Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä keinona opeta asiat itsellesi ääneen. Sekin auttaa.
  1. Kertaa, kertaa, kertaa ja kertaa. Kertaus on opintojen äiti.

Tasapaino lukemisen ja muun elämän välillä

Vaikka yliopistoon hakeminen on monelle raskas rupeama ja vaatii sekä omistautumista että pitkäjänteisyyttä, ei kannata unohtaa muuta elämää pänttäämisenkään ajaksi. Anna aivojen välillä levähtää ja tee jotain itsellesi mieluisaa. Muista myös nauttia keväästä ja auringosta.

Tsemppiä hakuun!

 

-Taru

Ihana kamala verkostoituminen

Joillekin verkostoituminen esimerkiksi tapahtumien yhteydessä näyttää vain sujuvan kuin luonnostaan. Uusille ihmisille on helppo mennä rohkeasti puhumaan ja tutustumaan. Joitakuita taas jo verkostoituminen sanana alkaa ahdistaa ja saa kylmän hien nousemaan pintaan. Ei kuitenkaan ole syytä paniikkiin, sillä verkostoitumistaitoja voi jokainen oppia ja kehittää.

Puheviestinnän opinnoista saa rohkeutta ja taitoja, joita voi hyödyntää myös tavatessa uusia ihmisiä ja kontakteja luodessa. Keskustelu ja tutustuminen entuudestaan tuntemattoman ihmisen kanssa kasvokkain tai sosiaalisessa mediassa voi muodostua verkostoitumistilanteeksi. Verkostoitua voi melkein missä tahansa: erilaisissa tapahtumissa, yliopiston ravintoloissa, luennolla ryhmätehtävän parissa, kaupassa, kadulla, bussissa tai somessa. You name it!

Puheviestinnän opiskelijat mielletään yleistettävästi kovaäänisiksi, todella puheliaiksi ja ylettömän sosiaalisiksi. Me puheviestinnän opiskelijat tiedämme, että alallamme omatoimisuus, aktiivisuus ja näkyvyys ovat avainasemassa oman brändin kehittämisessä ja urapolun alkua tavoitellessa. Kerron salaisuuden, myös puheviestijät jännittävät silloin tällöin sosiaalisia tilanteita ja moni jättää hienon mahdollisuuden verkostoitua ja tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin sen vuoksi, että tilanne on uusi ja jännittävä. Voi tulla tunne, ettei ole mitään fiksua sanottavaa.

VERKOSTOITUMINEN, VERKOSTOITUMINEN, VERKOSTOITUMINEN. Capslockit huutaa verkostoitumisen tärkeyttä. Verkostoitumisen mittavaa roolia osana opintoja, työelämää ja itseasiassa elämää ylipäänsä ei voi sivuuttaa merkityksettömänä. Mutta olisiko niin, että verkostoitumiseen sanana on mielletty niin voimakkaita tunteita onnistumisesta ja epäonnistumisesta, sanavalmiudesta ja oman itsensä ja osaamisensa esiin tuomisesta, että koko ajatus uusien ihmissuhteiden luomisesta ammatillisessa mielessä voi alkaa ahdistaa.

Tapahtumissa, joissa tarjotaan hieno mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin esimerkiksi kuohuviinilasillisen tai kahvitarjoilun äärellä, on helpompi mennä entuudestaan tuttujen ihmisten luo vaihtamaan kuulumisia, kuin haastaa itseään ja tutustua muihin paikalla olijoihin. Myönnän itsekin silloin tällöin jännittävissä ja entuudestaan tuntemattomissa tilanteissa soljuvani jo tuttujen kasvojen luo ja vasta pienen ympäristön tarkkailun jälkeen rohkaistun avoimin mielin luomaan uusia kontakteja. Ja kuinka innostavaa uusiin ihmisiin tutustuminen onkaan! Täytyy myöntää, että koskaan en ole katunut rohkeutta avata keskustelua tuntemattoman henkilön kanssa, koska tämän jälkeen henkilö ei ole minulle enää tuntematon vaan tunnettu. Tällaisista tilanteista on alkanut myös ainutlaatuisia ystävyyssuhteita.

Verkostoituminen on tärkeää ja siksi se on ansainnut niin korkeat odotukset. Usein vain unohtuu, ettei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa verkostoitua. Ei uusien tuttavuuksien luominen vaadi tiettyä hierarkiaa tai paikkaa. Hyvät käytöstavat ja vuorovaikutustaidot vievät keskustelussa jo pitkälle.

Pohtiessani verkostoitumisen pelottavuutta ja korkeaa kynnystä aloittaa keskustelu uuden ihmisen kanssa, oivalsin että kyse on ihmisten asenteista ja harjoituksen puutteesta. Tiedätkö siis mitä? Jospa me jokainen lakkaamme tästä hetkestä lähtien rakentamasta itsellemme esteitä omalle tiellemme. Ei verkostoituminen ole paha tai pelottava, jos emme tee siitä itsellemme vaikeaa. Ensimmäinen askel on ymmärtää, että verkostoitumisessa on kyse ihmisistä ja uuden vuorovaikutussuhteen syntymisestä. Verkostoitumisen ei kuulu olla kovaa ja kylmää, vaan empaattista, kuuntelevaa ja toisesta aidosti kiinnostunutta. Ennakkoluulottomalla ja muista kiinnostuneella asenteella syntyy kukoistavia vuorovaikutussuhteita.

On luonnollista jännittää sosiaalisia tilanteita, mutta on lohduttavaa, että myös tätä on mahdollista harjoitella menemällä rohkeasti sosiaalisiin tilanteisiin. Voit aloittaa asettamalla seuraavassa tapahtumassa tai muussa otollisessa tilanteessa tavoitteeksi tutustua yhteen uuteen ihmiseen ja jatkaa verkostoitumista esimerkiksi LinkedIn-sovelluksen kautta. Jos aina blokkaamme itse mahdollisuuden haastaa itseämme ja kohdata niin ihanan jännittäviä ja mielenkiintoisia ihmisiä, emme koskaan saa tietää mitä kaikkea hienoa elämässä jää kokematta.

Ja ennen kaikkea, miten hienoihin ihmisiin emme saa mahdollisuutta tutustua. Verkostoitumisessa on kyse vuorovaikutuksesta parhaimmillaan, kun täysin uusi sosiaalinen suhde syntyy tyhjästä ja tarjoaa alun hienoille uusille mahdollisuuksille tulevaisuudessa.

^ Rosa-Maria

Verkoston luominen syntyy aidosta kiinnostuksesta muihin ihmisiin, asioihin ja elämään. (Kuva: postikortista www.Karto.fi)

Verkoston luominen syntyy aidosta kiinnostuksesta muihin ihmisiin, asioihin ja elämään. (Kuva: postikortista www.Karto.fi)

 

Älä unohda somevastuuta

Kävelen kadulla kovaäänisen musliminaisen takana. Nainen päätyy samaan junaan kanssani, vastapäätä minua. Puhelin on kiinnitetty tiukalle kiristetyn hijabin väliin. Kuulen yhä kaiken mitä hän sanoo. Vaikka en ymmärrä sanaakaan, minua alkaa ärsyttää. Perille päästyäni kihisen jo kiukusta. En kuitenkaan kommentoi tilannetta.

Vastaava tapaus online-tilassa olisi luultavasti saanut monet arvostelemaan ja jopa haukkumaan kovaan ääneen puhuvaa musliminaista. Liian kovaan ääneen puhuvaa, varsinkin hiljaisten suomalaisten seassa. Joku kommentoisi kirjoitusta vihamielisesti lietsoen negatiivisuutta kyseistä naista kohtaan. Seuraava kommentti laajentaisi kohderyhmän kaikkiin muslimeihin. Siitä päästäisiin taas edelleen maahanmuuttajiin. Silti harva avaa suutaan internetin ulkopuolella.

Journalismin iltapäivässä viime syksynä luennoineet tutkija Mikko Hautakangas ja Ylen tuottaja Pasi Toivonen nostivat esille kaksi ajankohtaista käsitettä: sovittelujournalismin ja somepelon. Julkaistessani jotain omissa somekanavissani en voi olla miettimättä, saanko vihat niskoilleni tai voiko joku väärinkäyttää julkaisuani minua vastaan.

Sosiaalinen media on antanut kansalle mielettömät resurssit julkiseen kommentointiin. Jotkut vain näyttävät unohtaneen, että tällaisenkin vallan oheistuotteena tulee aina myös vastuu. On surullista, miten helppoa anonyymin nimimerkin takaa on laajentaa sotaa internetissä.

Lapset käyttävät sosiaalista mediaa yhä enenevissä määrin. Heille tulisi opettaa jo pienestä pitäen, että samat säännöt pätevät niin todellisessa kuin sosiaalisen mediankin maailmassa. Tätä tulisi alleviivata lasten kasvatuksessa sekä kotona että koulussa.

Sovittelujournalismi kuulostaa kliseiseltä kiiltokuva-ajatukselta maailman parantamisesta. Todellisuudessa se on kuitenkin kiven kovaa puurtamista muun muassa vihapuheen vähentämiseksi. Jokaisen sosiaalista mediaa käyttävän tulisi muistaa hyvät tavat ja kohtelias käytös myös internetin ihmeellisessä maailmassa.

 

-Taru