Kohti kesää

Vapun jälkeen luentoja on enää muutama hassu. Aurinko paistaa ja alkaa jo lämmittää kevääseen heräävää luontoa. Ja opiskelijaa. Tuntuu kun olisin ollut unessa koko kevään ja vasta nyt herännyt takaisin todellisuuteen. Jotain on kuitenkin tämän vuoden aikana saatu aikaan, ainakin opintopisteiden perusteella

Ensimmäinen vuosi yliopistossa lähenee loppuaan. Vaikka pian suunnataan jo kohti kesälaitumia (=ankaraa työntekoa), on Tampereella vielä paljon annettavaa. Keväällä, niin kuin syksylläkin, on aina tohina päällä ja kaikenlaista kivaa tapahtuu.

Legendaariset vappuviikot ovat pärähtäneet jo käyntiin ja jatkuvat aina toukokuun ensimmäiseen päivään saakka. Reettorit ovat mukana ainakin vappuaattona Tamyn vapputapahtumassa Sorsapuistossa. Luulen kuitenkin, että meitä mustahaalarisia lakkipäitä voi bongata ympäri Tamperetta tulevien viikkojen aikana.

Reettorit ry:n ainejärjestölehti Retu ilmestyy toukokuun alussa. Syksyllä aloittavat opiskelijat saavat lehden kotiin kuljetettuna, mutta kaikki pääsevät lukemaan sen reettoreiden omilta nettisivuilta!

Tällä viikolla Tampere3-hanke pantiin alulle, kun Tampereen korkeakoulusäätiön perustamiskirja allekirjoitettiin. Hankkeen on tarkoitus luoda uudenlainen korkeakoulukokonaisuus, jossa Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu yhdistyvät. Hanke sai nimen: Tampereen uusi yliopisto, Tampere New University.

Itse en aio pitää koko kesän mittaista taukoa opiskelusta, sillä kursseja on saatava varastoon ennen syksyn vaihto-opintojaksoa Madridissa. Vaikka suunnittelenkin yleensä kaiken etukäteen, tuntuu siltä että olisi pitänyt aloittaa valmistautuminen vaihtoon jo aiemmin. Itse vaihto ei huoleta niin paljoa kuin takaisin tulo ja kurssivuori joka palatessa minua odottaa. Onneksi opettajat tuntuvat olevan joustavia ja pyrkivät sumplimaan hyvän ratkaisun myös vaihdossa käyneille.

 

Aurinkoista kevättä ja värikästä vappua!

-Taru

Vain yli-ihminen pärjää yliopistossa?

Välivuotta viettäessäni muistan kysyneeni muutamilta yliopisto-opiskelijoilta ja kavereiltani, että millaista on opiskella yliopistossa. Vastaus oli monesti seuraavanlainen: ”pääsykokeet ovat yliopistossa se vaikein juttu. Sen jälkeen voi vain suoritella noppia omassa tahdissaan”. Tuohan on osittain totta, että opiskelun tahdin saa muovata itselle sopivaksi ja mieluisaksi. Myös pääsykokeiden tuoma stressi ja niihin käytetyt opiskelutunnit vaativat paljon uhrautumista ja pänttäystä pänttäyksen perään. Niinpä asenteeni yliopisto-opiskelua kohtaan oli sisään päästyäni ehkä hieman ”tää tulee olemaan helppoo ja kivaa” -meininkistä. Nyt hieman yliopistosta paremmin tietävänä sanoisin, että kyllä se on kivaa ja mielenkiintoista, mutta samaan aikaan myös kuviteltua haastavampaa.

Yliopisto on sekä tutkimus- että opetuslaitos. On jos jonkinlaista tutkimusta, teoriaa ja artikkelia, joiden sisäistäminen vaatii realistista suhtautumista opiskeluun. Myös opetustavat ovat hyvin erilaisia kuin toisen asteen oppilaitoksissa akateemisen vapauden vuoksi. Opiskelussa on siis kaikenlaisia vapauksia, mutta samaan aikaan enemmän vastuuta. Tämä kaikki yhdistettynä tuo hurjasti uusia asioita, joita täytyy sisäistää. Tulee opetella uudenlaisia opiskelustrategioita, ottaa vastuuta, suunnitella opintoja, tehdä enemmän töitä, tutkiskella ja punnita omia taitoja ja opetella arvioimaan omaa jaksamista. Näiden lisäksi varmasti vielä yksi ja sata muuta asiaa.

Tähän väliin haluan sanoa, että tarkoitukseni ei ole pistää ketään epäilemään omia kykyjään pärjätä yliopistossa (jos minä pärjään, uskon teidän muidenkin pärjäävän). Viime syksynä opintojeni alkaessa ajattelin pärjääväni sillä verukkeella, että olin jo päässyt sisään yliopistoon. Kun muistelen viime syksyä, niin leijailin varmaan liikaa jossain hattarapilvissä ilman uusien opiskelumetodien ja käytäntöjen sisäistämistä. Haluaisin monien tulevien opiskelijoiden ymmärtävän minua paremmin sen, että akateeminen opiskelu vaatii sinnikkään mielen ja uusien tapojen opettelua. Näin yliopiston aloittaminen on rutkasti helpompaa ja siitä on silloin helppo nauttiakin!

Myös puheviestinnän opiskelu on akateemista opiskelua siinä missä muutkin oppiaineet. Se on antoisaa, hauskaa ja käytännönläheistä. Näiden lisäksi opiskeluun sisältyy, kuten kaikkiin muihinkin yliopiston alojen opiskeluun, niin lukemista, lukemista ja lukemista. Se tuntuu kuitenkin käytännönläheisen opiskelun lisäksi ihan mukavalta, sillä aiheet ovat olleet alaan liittyen mielenkiintoisia. Puheviestinnässä kurssimateriaalien, kirjojen ja muiden juttujen lukeminen tukee esimerkiksi viestinnällisten tilanteiden ymmärtämistä ja oppimista.

 

Miten yliopisto-opiskeluun tulisi sitten valmistautua ja varautua? Tässä ainakin muutama ajatus aiheesta:

-Varaudu laajoihin tenttimateriaaleihin, mutta älä kuitenkaan stressaannu niistä. Jos lukiossa olet selvinnyt ulkoa pänttäämällä, kannattaa ehkä muuttaa opiskelutekniikkaa, sillä tärkeämpää on tiedon sisäistäminen ja kokonaisuuksien hallinta kuin sanatarkka ulkoa muistaminen.

-Ota oppimiseen sellainen asenne, että saat oppia mielenkiintoisia asioita ja uusia taitoja tulevaisuuttasi ajatellen. Kun pidät kyseisen lähestymistavan asioihin, sen sijaan että keräisit vain noppia, niin oppiminenkin on mukavampaa!

 

Puheviestinnän opiskelu herätti myös joitakin pointteja mieleen:

-Tätä alaa ei opita pelkästään kirjoja pänttäämällä, mutta ei pelkästään puhumallakaan. Molemmat tukevat toisiaan, lukeminen ja käytännön harjoitukset. Tämä tekee mielestäni puheviestinnästä todella kivan alan opiskella yliopistossa!

-Oppiaineena puheviestintä on pieni verrattuna muihin yliopiston aloihin, sillä meitä on yhdellä vuosikurssilla noin 20. Tämä on mielestäni mahtavaa, sillä joillakin suurilla aloilla ei ole mahdollista saada samantapaista yhteisöllistä tunnetta. Pieni ryhmäkoko mahdollistaa myös hyvän yksilöllisen opettamisen puheviestinnän omilla kursseilla.

-Ole reipas oma itsesi, kaikki uudet puheviestinnän opiskelijat otetaan avosylin vastaan!

 

Tekstin punainen lanka voisi olla se, että puheviestinnässä kuten muussakin yliopisto-opiskelussa pärjää motivaatiolla ja reippaalla asenteella pitkälle. Kenenkään ei tarvitse olla yli-ihminen pärjätäkseen yliopistossa. Haasteet yliopistossa ja muualla kuuluvat elämään ja ne kehittävät meitä niin tiedollisesti kuin ihmisinäkin.

Positiivista kevättä ja hyvää pääsiäistä kaikille! <3

-Roosa

3+1 mielenkiintoista puheviestinnän kurssia

Edellisessä blogikirjoituksessa Krista kirjoitti puheviestinnän opiskelijan tyypillisestä viikosta opiskelujen suhteen. Kirjoituksessa oli myös lukujärjestys, jossa esiintyi eri kurssien nimiä ja aikatauluja. Lukujärjestyksestä inspiroituneena aloinkin muistella vanhoja kursseja, jotka olen suorittanut joko tämän tai viime vuoden aikana puheviestinnän opiskelijana. Muisteloiden tuloksena kokosin teille pienen listan mielenkiintoisista puheviestinnän kandidaattiohjelman kursseista, ja toivonkin, että näiden kurssien avaamisen myötä saatte vähän enemmän kiinni siitä, millaista se puheviestinnän opiskelu sisällöiltään on! Kurssin esittelyn alkuun olen liittänyt kunkin kurssin osaamistavoitteet, jotka ovat suoraan kopioituja Tampereen yliopiston opinto-oppaasta.

1: JOVA 1 – Esiintyminen

Opintojakson käytyään opiskelija tietää keskeiset esiintymiseen vaikuttavat osatekijät ja osaa analysoida esiintymistä sekä esiintyjän ja yleisön välistä vuorovaikutusta erilaisista teoreettisista näkökulmista. Hän ymmärtää myös esiintymisen merkityksen vaikutelmien hallinnassa ja henkilöbrändäyksessä. Opiskelija osaa arvioida omaa ja muiden esiintymistä, valmistella ja pitää vaativan puhe-esityksen sekä mukauttaa esiintymistään eri tilanteisiin.

Esiintymisen kurssi oli kenties lempikurssini tähän mennessä. Kurssilla teimme erilaisia esiintymiseen liittyviä puhetehtäviä kuten mm. video-cv:n yleisön edessä. Kurssi jännitti, sillä onhan esiintyminen nyt aina jännittävää – oli kyse sitten kurssitovereille tai isommille ryhmille esiintymisestä. Kurssilla opettelimme erilaisia esiintymistapoja, pänttäsimme esiintymisen teoriaa sekä pyrimme löytämään omasta esiintymisestämme niitä sudenkuoppia esimerkiksi videoimalla esityksiä. Omaa esiintymistä videolta katsoessani opin, että monet maneerit ovat niin pinttyneitä omaan esiintymistapaani kiinni, etten ollut edes tiedostanut niitä esiintyessäni! Kurssi huipentui Pimeät Puheet –tapahtumaan, jossa jokainen piti vaikuttamaan pyrkimään puheen suhteellisen suurelle yleisölle. Tapahtumaa jännitti yksi jos toinenkin kurssilla olija, mutta itse tapahtumassa kaikkien puheet meni hyvin ja saimme loistavan tilaisuuden harjoitella puhumista suurelle yleisölle.

2: JOVA 2 – Ryhmäviestintä

Opintojakson käytyään opiskelija ymmärtää, miten vuorovaikutussuhteet ryhmissä muotoutuvat ja kehittyvät, miten ryhmässä syntyy innovaatioita, tuntee keskeisimmät ryhmäviestinnän teoriat ja osaa soveltaa niitä erilaisten ryhmäviestintätilanteiden analyysiin. Opiskelija osaa toimia ryhmissä erilaisissa tehtävissä tarkoituksenmukaisesti esimerkiksi puheenjohtajana ja hän osaa edistää ryhmän ilmapiiriä ja tehtävän käsittelyä sekä asettaa neuvottelussa tavoitteita ja edistää niitä viestinnällään.

Ryhmäviestinnän kurssilla pääsimme syventymään ryhmien sisäiseen vuorovaikutukseen ja yleisesti ryhmien olemukseen. Kurssilla ymmärsin ryhmien ja niiden vuorovaikutuksellisen toimimisen tärkeyden, sillä ryhmiähän on joka puolella elämässämme! Kurssilla harjoittelimme erilaisia ryhmäviestinnän teorioita ja malleja, sekä hyödynsimme niitä pienryhmissä erilaisissa ryhmäviestinnän harjoituksissa. Harjoittelimme varsin tyypillisiä ryhmäviestinnän tilanteita, kuten esimerkiksi kokouskäytäntöjä, ja opimme analysoimaan niiden tilanteiden vuorovaikutuksen laatua ja onnistuneisuutta. Opimme myös mukauttamaan omaa viestintäämme ryhmän viestinnän ja toiminnan onnistumisen kannalta paremmaksi.

3: JOVA 4 – Vaikuttaminen ja argumentointi

Opintojakson käytyään opiskelija osaa arvioida ja kuunnella kriittisesti erilaisia vaikuttamaan pyrkiviä puhe-esityksiä ja tuntee vaikuttamisen ja argumentoinnin teorioita. Hän osaa käyttää erilaisia argumentointitapoja erilaisissa konteksteissa (politiikka, tiede, oikeus). Opiskelija osaa myös soveltaa kyseistä tietoa kampanja- ja vaikuttamisviestintään liittyvissä harjoitus- ja analyysitehtävissä.

Tämä kurssi on minulla itseasiassa vasta loppusuoralla, kurssi kun kuuluu etenemiskaavion mukaan toisen vuoden viimeiseen periodiin. Valitsin kurssin silti mukaan listaani, sillä kurssi on jo aivan loppusuoralla. Kurssilla opiskelimme erilaisia vaikuttamisen ja argumentoinnin teorioita ja malleja. Opimme mm. millaisia vaikuttamisen keinoja erilaisissa konteksteissa, esimerkiksi mainonnassa tai politiikassa, yleensä käytetään. Harjoittelimme näiden vaikuttamisen keinojen ja argumenttien tunnistamista esimerkiksi analysoimalla mainoksia ja poliittisia puheita. Kurssiin kuului myös vaikuttamaan pyrkivän kampanjan suunnitteleminen pareittain, ja suunnitelman esittäminen suullisesti pienryhmissä. Kampanjan tekeminen oli mielestäni erittäin hyvä ja hauska kurssitehtävä, jonka myötä opin erittäin paljon kampanjan suunnittelemisesta yleensä, sekä kehitin vaikuttamisen, argumentoinnin ja esiintymisen taitojani.

+1: JOVA13 – Journalismin perusteet

”Luentosarjan suoritettuaan opiskelija ymmärtää journalismin erityisyyden julkisuutta rakentavana käytäntönä ja kykenee erittelemään sille ominaisia piirteitä. Lisäksi opiskelija hahmottaa journalismin ammatillisena toimintana ja pystyy erittelemään median toimintaympäristössä, journalismissa ja toimittajan ammatissa tapahtuvia muutostrendejä.

Harjoituskurssin suorittanut opiskelija osaa uutisen, haastattelun ja mielipidejuttujen tekemisen perustaidot ideoinnista tiedonhaun kautta jutun julkaisemisen vaatimuksiin monimediaalisessa ympäristössä mukaan lukien sosiaalinen media.”

Perinteisten puheviestinnän kurssien lisäksi halusin valita mielenkiintoisten kurssien listalle journalismin perusteet. Monille tulee yllätyksenä, että puheviestinnän opiskelijat (Tampereen yliopistossa) opiskelevat myös jonkin verran journalismia. Journalismin perusteissa opimme erilaisten journalististen tekstien kirjoittamista. Opimme, millainen rakenne ja sisältö sopivat millaiseenkin kontekstiin, ja pääsimme mm. kokeilemaan myös radiosähkeen kirjoittamista ja puhumista. Opimme lisää erilaisista medioista ja pääsimme sukeltamaan myös sosiaalisen median mullistaviin mahdollisuuksiin. Kurssi oli erittäin hyödyllinen, sillä tulevaisuudessa viestinnän alan työntekijä tarvitsee hyvät valmiudet toimivan sisällön tuottamiseen eri medioille ja alustoille.

-Karla

Puvin arki

Ensimmäistä blogikirjoitusta ideoidessani mietin, minkälaisia kysymyksiä olen itse esittänyt ammattipäivillä ja Studia-messuilla. Yliopiston nettisivuilta löytyy kuvaukset eri aloista ja niiden opiskelusta, mutta opiskelijan arkeen on vaikea päästä sisään niiden kautta. Yhteishaun ollessa vielä muutaman päivän auki, saattaa joku nappailla vielä viimeisiä ideoita täältäkin. Haluan tarjota tietoa niinkin arkisesta aiheesta kuin puheviestijän normaalista opiskeluviikosta. Vaikka kuulostaa ehkä laiskalta, tämä asia mietitytti minua itseäni todella paljon ennen opiskelun aloittamista!

1Periodi 4Periodi

Kuvat saa isommaksi klikkaamalla.

Ensimmäisenä on hyvä muistaa, että jokaisen opiskelijan omat aikataulut riippuvat paljon opiskelutahdista ja sivuaineista. Itse olen tähdännyt tavoiteaikataulussa etenemiseen, jossa kandi kestää kolme vuotta ja maisteri kaksi vuotta. Sivuaineina opiskelen kauppatieteitä ja markkinointia, joiden kurssin ovat painottuneet verkko-opiskeluun. Sivuaineiden opiskelumuodosta johtuen kalenterini saattaa näyttää huomattavasti tyhjemmältä kuin monien muiden. Läsnäolopakko on myös todella ala- ja kurssikohtaista, mikä vaikuttaa paljon opiskelun luonteeseen. Tarkkaa jakaumaa puheviestinnän läsnäolopakollisista kursseista en osaa sanoa, mutta omaan makuuni niitä on ollut varsin kohtuullinen määrä. Täytyy kuitenkin myöntää, että akateeminen vapaus on osoittautunut varsin hyödylliseksi, vaikka se tuo mukanaan myös vastuun.

Vielä kahden vuoden jälkeenkin luentopäivät yliopistossa tuntuvat ihanan lyhyiltä. Lähiopetuksen määrästä ei kannata kuitenkaan hämääntyä, sillä vapaapäivillekin riittää aina tekemistä. Vapaa-aika täytyy nopeasti kirjoittamisesta, lukemisesta ja suunnittelusta. Kursseja suoritetaan hyvin erilaisin tavoin, mikä yllätti minut positiivisesti. Tavallisia luentosalissa tehtyjä tenttejä omassa opiskelussa on tullut vastaan tähän mennessä yksi, mikä kertoo mielestäni hyvin alamme opetuksen monimuotoisuudesta. Tästä johtuen kuitenkin erilaisten oppimispäiväkirjojen, ryhmätöiden ja esseiden tekeminen vie runsaasti aikaa luentojen ulkopuolella. Oman opiskelurytmin löytäminen on tärkeää, jotta työt tulee tehtyä ajallaan. Työmäärä ei kuitenkaan ole ollenkaan ylitsepääsemätön, vaikka se vaihtelee hyvin paljon eri periodien välillä.

Itselleni lyhyet päivät ja itsenäinen työskentely ovat ihanteellinen tapa opiskella, mikä on ollut parhaita puolia yliopistossa. Viikoissa on myös jonkun verran vaihtelua, joten kalenterin käyttö on todella tarpeellista. Puheviestinnän kursseilla opettajat ovat hyvin yhteistyökykyisiä, mikä on ongelmatilanteissa todellinen pelastus. Yliopisto-opintojen kuormittavuutta ei kannata ainakaan puheviestinnässä pelätä, sillä itsenäinen työskentely mahdollistaa hengähdystauot opiskelun välissä. Jos hoitaa hommat tunnollisesti, jää hyvin aikaa lomailulle!

 

-Krista

Miten puheviestinnän hakuprosessi etenee? Käytännön vinkkejä hausta kiinnostuneille

Tampereen yliopiston puheviestinnän hakuprosessi ei ole ensisilmäyksellä kaikista yksinkertaisin. Ei kuitenkaan syytä huoleen: itse hakeminen on onneksi paljon simppelimpää, mitä ohjeet antavat ymmärtää. Kaipasin itse viime vuonna selkeämpiä ohjeita, siispä kokosin teille hakijoille ohjeet ja vinkkejä hakuprosessia varten.

Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelmaan sisältyy puheviestinnän lisäksi journalistiikan, mediatutkimuksen, teatterin ja draaman tutkimuksen sekä musiikintutkimuksen opintosuunnat. Kaikilla opintosuunnilla on yhteinen kirjallinen koe. Tämän kirjallisen kokeen lisäksi puheviestinnän opintosuunnasta haaveilevan tulee ilmoittaa halukkuutensa osallistua puheviestinnän erikoiskokeeseen.

Jos hakija näppää ”puheviestinnän erikoiskoe” -ruudun hakulomakkeessa, on hän ensisijaisesti hakemassa nimenomaan puheviestintään. Mikäli valintakokeista saadut pistemäärät riittävät opiskelijavalinnan hyväksymiseen, ei hakija voi enää tässä vaiheessa vaihtaa puheviestinnästä esimerkiksi journalistiikkaan, vaan on silloin valittu puheviestinnän pääaineohjelmaan. Puheviestinnän opiskelijat valitaan kuitenkin Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelmaan. Ei kannata hämmentyä, kun valintakirjeessä ei suoraan sanota ”sinut on valittu opiskelemaan puheviestintää”.

Mikäli pisteet eivät riitä puheviestinnän opintoväylälle, palautuu hakija takaisin journalistiikan kiintiön hakujonoon pisteidensä perusteella. Näin ollen hän saattaa siksi tulla valituksi myös journalistiikkaan, vaikka olisikin klikannut puheviestinnän hakukohteekseen hakemuksessa ja kirjallisessa kokeessa.

Yhteinen kirjallinen osuus

Yhteiseen osuuteen ei kutsuta hakijoita, vaan hakija saapuu paikalle tehtyään yhteishaun opintopolussa. Kirjallinen osuus perustuu sekä ennakkomateriaaleihin että mahdollisesti koetilanteessa jaettaviin materiaaleihin.

Itse valintakoe on jaettu kahteen osaan. Jo useamman vuoden ajan A-osan ennakkomateriaalina on ollut Janne Seppäsen ja Esa Väliverrosen Mediayhteiskunta. Teos sisältää paljon käsitteitä, mutta on muuten helppolukuinen ja ymmärrettävä. B-osan ennakkomateriaaleina on erinäinen kokoelma artikkeleita. Artikkelien määrä ja vaikeusaste ovat vaihdelleet vuosittain. Viime vuonna artikkeleita oli vähemmän, mutta ne olivat hieman haastavampia kuin edellisvuonna. Artikkelit julkaistaan maanantaina 27.3. täällä: http://www.uta.fi/cmt/jov/opiskelijaksi/index.html

A-osa tarkistetaan kaikilta kirjallisen kokeen suorittaneilta hakijoilta. Vain parhaalta puolikkaalta (kuitenkin vähintään 300 hakijalta) tarkistetaan myös B-osa. Kirjallisen osuuden lopullinen pistemäärä on näiden kahden osan summa.

Kirjallinen osuus järjestetään keskiviikkona 10.5. Tampereen yliopiston päärakennuksessa (Kalevantie 4).

Puheviestinnän erikoiskoe

Puheviestinnän erikoikokeeseen kutsutaan 45 parasta hakijaa kirjallisen osuuden ja ylioppilastutkinnon perusteella. Kutsu erikoiskokeeseen tulee suhteellisen myöhään, ei siis kannata repiä pelihousujaan liian aikaisin (nimimerkillä kokemusta on). Kutsussa ilmoitetaan jokaiselle hakijalle henkilökohtainen aika. Kaikki erikoiskokeet pidetään kuitenkin joko torstaina 8.6. tai perjantaina 9.6.2017.

Erikoiskokeeseen kuuluu haastattelu ja puheviestintätehtävä. Haastattelussa testataan hakijan motivaatiota. Viime vuonna puheviestintätehtävänä oli pitää viiden minuutin puhe itselle mieluisasta puheviestinnän tutkimusaiheesta. Puheessa sai olla mukana tukisanalista. Tehtävänanto vaihtelee vuosittain.

Toistan: mikäli ilmoitat halukkuutesi osallistua puheviestinnän erikoiskokeeseen, ja pistemääräsi riittää opiskelijavalinnan hyväksymiseen, et voi enää tulla valituksi muuhun opintosuuntaan Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelmassa.

Vinkkejä pänttäämiseen

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, yhtä oikeaa tapaa opiskella ei ole. Paras tapa päntätä on löytää itselleen se kaikista sopivin opiskelutyyli. Tässä omat suosikkini.

  1. Muistiinpanojen tekeminen on työlästä mutta palkitsevaa. Huolella tehdyt muistiinpanot, kuten miellekartat, listat, luettelot ja käsitekortit, auttavat kertaamaan jo läpikäytyä asiaa. Itse paperille raapustetut tai koneella kirjoitetut muistiinpanot palautuvat helpommin mieleen jännittävässä koetilanteessa kuin kirjan sivut. Tehokas ja hieman kevyempi tapa on muistiinpanojen tekeminen suoraan opiskeltavaan tekstiin.
  1. Toiselle opettaminen ja lukupiirit. Jos et tunne ketään, joka lukee samaa aineistoa (Mediayhteiskuntaa on käytetty myös muualla pääsykoemateriaalina) niin yritä saada joku kuuntelemaan. Se voi tosin olla vaikeaa. Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä keinona opeta asiat itsellesi ääneen. Sekin auttaa.
  1. Kertaa, kertaa, kertaa ja kertaa. Kertaus on opintojen äiti.

Tasapaino lukemisen ja muun elämän välillä

Vaikka yliopistoon hakeminen on monelle raskas rupeama ja vaatii sekä omistautumista että pitkäjänteisyyttä, ei kannata unohtaa muuta elämää pänttäämisenkään ajaksi. Anna aivojen välillä levähtää ja tee jotain itsellesi mieluisaa. Muista myös nauttia keväästä ja auringosta.

Tsemppiä hakuun!

 

-Taru

Ihana kamala verkostoituminen

Joillekin verkostoituminen esimerkiksi tapahtumien yhteydessä näyttää vain sujuvan kuin luonnostaan. Uusille ihmisille on helppo mennä rohkeasti puhumaan ja tutustumaan. Joitakuita taas jo verkostoituminen sanana alkaa ahdistaa ja saa kylmän hien nousemaan pintaan. Ei kuitenkaan ole syytä paniikkiin, sillä verkostoitumistaitoja voi jokainen oppia ja kehittää.

Puheviestinnän opinnoista saa rohkeutta ja taitoja, joita voi hyödyntää myös tavatessa uusia ihmisiä ja kontakteja luodessa. Keskustelu ja tutustuminen entuudestaan tuntemattoman ihmisen kanssa kasvokkain tai sosiaalisessa mediassa voi muodostua verkostoitumistilanteeksi. Verkostoitua voi melkein missä tahansa: erilaisissa tapahtumissa, yliopiston ravintoloissa, luennolla ryhmätehtävän parissa, kaupassa, kadulla, bussissa tai somessa. You name it!

Puheviestinnän opiskelijat mielletään yleistettävästi kovaäänisiksi, todella puheliaiksi ja ylettömän sosiaalisiksi. Me puheviestinnän opiskelijat tiedämme, että alallamme omatoimisuus, aktiivisuus ja näkyvyys ovat avainasemassa oman brändin kehittämisessä ja urapolun alkua tavoitellessa. Kerron salaisuuden, myös puheviestijät jännittävät silloin tällöin sosiaalisia tilanteita ja moni jättää hienon mahdollisuuden verkostoitua ja tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin sen vuoksi, että tilanne on uusi ja jännittävä. Voi tulla tunne, ettei ole mitään fiksua sanottavaa.

VERKOSTOITUMINEN, VERKOSTOITUMINEN, VERKOSTOITUMINEN. Capslockit huutaa verkostoitumisen tärkeyttä. Verkostoitumisen mittavaa roolia osana opintoja, työelämää ja itseasiassa elämää ylipäänsä ei voi sivuuttaa merkityksettömänä. Mutta olisiko niin, että verkostoitumiseen sanana on mielletty niin voimakkaita tunteita onnistumisesta ja epäonnistumisesta, sanavalmiudesta ja oman itsensä ja osaamisensa esiin tuomisesta, että koko ajatus uusien ihmissuhteiden luomisesta ammatillisessa mielessä voi alkaa ahdistaa.

Tapahtumissa, joissa tarjotaan hieno mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin esimerkiksi kuohuviinilasillisen tai kahvitarjoilun äärellä, on helpompi mennä entuudestaan tuttujen ihmisten luo vaihtamaan kuulumisia, kuin haastaa itseään ja tutustua muihin paikalla olijoihin. Myönnän itsekin silloin tällöin jännittävissä ja entuudestaan tuntemattomissa tilanteissa soljuvani jo tuttujen kasvojen luo ja vasta pienen ympäristön tarkkailun jälkeen rohkaistun avoimin mielin luomaan uusia kontakteja. Ja kuinka innostavaa uusiin ihmisiin tutustuminen onkaan! Täytyy myöntää, että koskaan en ole katunut rohkeutta avata keskustelua tuntemattoman henkilön kanssa, koska tämän jälkeen henkilö ei ole minulle enää tuntematon vaan tunnettu. Tällaisista tilanteista on alkanut myös ainutlaatuisia ystävyyssuhteita.

Verkostoituminen on tärkeää ja siksi se on ansainnut niin korkeat odotukset. Usein vain unohtuu, ettei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa verkostoitua. Ei uusien tuttavuuksien luominen vaadi tiettyä hierarkiaa tai paikkaa. Hyvät käytöstavat ja vuorovaikutustaidot vievät keskustelussa jo pitkälle.

Pohtiessani verkostoitumisen pelottavuutta ja korkeaa kynnystä aloittaa keskustelu uuden ihmisen kanssa, oivalsin että kyse on ihmisten asenteista ja harjoituksen puutteesta. Tiedätkö siis mitä? Jospa me jokainen lakkaamme tästä hetkestä lähtien rakentamasta itsellemme esteitä omalle tiellemme. Ei verkostoituminen ole paha tai pelottava, jos emme tee siitä itsellemme vaikeaa. Ensimmäinen askel on ymmärtää, että verkostoitumisessa on kyse ihmisistä ja uuden vuorovaikutussuhteen syntymisestä. Verkostoitumisen ei kuulu olla kovaa ja kylmää, vaan empaattista, kuuntelevaa ja toisesta aidosti kiinnostunutta. Ennakkoluulottomalla ja muista kiinnostuneella asenteella syntyy kukoistavia vuorovaikutussuhteita.

On luonnollista jännittää sosiaalisia tilanteita, mutta on lohduttavaa, että myös tätä on mahdollista harjoitella menemällä rohkeasti sosiaalisiin tilanteisiin. Voit aloittaa asettamalla seuraavassa tapahtumassa tai muussa otollisessa tilanteessa tavoitteeksi tutustua yhteen uuteen ihmiseen ja jatkaa verkostoitumista esimerkiksi LinkedIn-sovelluksen kautta. Jos aina blokkaamme itse mahdollisuuden haastaa itseämme ja kohdata niin ihanan jännittäviä ja mielenkiintoisia ihmisiä, emme koskaan saa tietää mitä kaikkea hienoa elämässä jää kokematta.

Ja ennen kaikkea, miten hienoihin ihmisiin emme saa mahdollisuutta tutustua. Verkostoitumisessa on kyse vuorovaikutuksesta parhaimmillaan, kun täysin uusi sosiaalinen suhde syntyy tyhjästä ja tarjoaa alun hienoille uusille mahdollisuuksille tulevaisuudessa.

^ Rosa-Maria

Verkoston luominen syntyy aidosta kiinnostuksesta muihin ihmisiin, asioihin ja elämään. (Kuva: postikortista www.Karto.fi)

Verkoston luominen syntyy aidosta kiinnostuksesta muihin ihmisiin, asioihin ja elämään. (Kuva: postikortista www.Karto.fi)

 

Älä unohda somevastuuta

Kävelen kadulla kovaäänisen musliminaisen takana. Nainen päätyy samaan junaan kanssani, vastapäätä minua. Puhelin on kiinnitetty tiukalle kiristetyn hijabin väliin. Kuulen yhä kaiken mitä hän sanoo. Vaikka en ymmärrä sanaakaan, minua alkaa ärsyttää. Perille päästyäni kihisen jo kiukusta. En kuitenkaan kommentoi tilannetta.

Vastaava tapaus online-tilassa olisi luultavasti saanut monet arvostelemaan ja jopa haukkumaan kovaan ääneen puhuvaa musliminaista. Liian kovaan ääneen puhuvaa, varsinkin hiljaisten suomalaisten seassa. Joku kommentoisi kirjoitusta vihamielisesti lietsoen negatiivisuutta kyseistä naista kohtaan. Seuraava kommentti laajentaisi kohderyhmän kaikkiin muslimeihin. Siitä päästäisiin taas edelleen maahanmuuttajiin. Silti harva avaa suutaan internetin ulkopuolella.

Journalismin iltapäivässä viime syksynä luennoineet tutkija Mikko Hautakangas ja Ylen tuottaja Pasi Toivonen nostivat esille kaksi ajankohtaista käsitettä: sovittelujournalismin ja somepelon. Julkaistessani jotain omissa somekanavissani en voi olla miettimättä, saanko vihat niskoilleni tai voiko joku väärinkäyttää julkaisuani minua vastaan.

Sosiaalinen media on antanut kansalle mielettömät resurssit julkiseen kommentointiin. Jotkut vain näyttävät unohtaneen, että tällaisenkin vallan oheistuotteena tulee aina myös vastuu. On surullista, miten helppoa anonyymin nimimerkin takaa on laajentaa sotaa internetissä.

Lapset käyttävät sosiaalista mediaa yhä enenevissä määrin. Heille tulisi opettaa jo pienestä pitäen, että samat säännöt pätevät niin todellisessa kuin sosiaalisen mediankin maailmassa. Tätä tulisi alleviivata lasten kasvatuksessa sekä kotona että koulussa.

Sovittelujournalismi kuulostaa kliseiseltä kiiltokuva-ajatukselta maailman parantamisesta. Todellisuudessa se on kuitenkin kiven kovaa puurtamista muun muassa vihapuheen vähentämiseksi. Jokaisen sosiaalista mediaa käyttävän tulisi muistaa hyvät tavat ja kohtelias käytös myös internetin ihmeellisessä maailmassa.

 

-Taru

 

Mahdollisuuksien maailma

Heippa ja terveisiä Tampereelta!

Ensimmäinen kunnon tekstini täällä puheviestinnän blogissa starttaa käyntiin ja olen innoissani. Sain itse aikoinaan tietoa puheviestinnästä tämän blogin kautta, joten tuntuu hienolta päästä jakamaan omia ajatuksia tänne.

Mennäänpä sen enempää jaarittelematta tämän tekstin aiheeseen: millainen tulee olemaan oma polkuni opiskelusta työelämään?

Opiskelu ja työ herättävät usein paljon kysymyksiä. Onko sitä omaa juttua olemassa vielä? Miten löydän oikean paikan itselleni? Mistä tiedän, että juuri tämä ala on oikea juttu? Mikä minusta ylipäätään tulee?

Nämä kysymykset eivät varmasti ole pyörineet pelkästään minun päässäni, kun mietiskelin korkeakoulujen hakukohteita päässäni viime keväänä. Monille tämä kysymys on nyt hyvinkin ajankohtainen, kun välivuosien tai lukio-opintojen jälkeen punnitaan eri vaihtoehtoja. Voin sanoa, että nämä kysymykset pyörivät yhä minun päässäni. En tiedä mikä minusta tulee.

Vuosi sitten sain idean lähteä opiskelemaan puheviestintää. Suurin syy tähän päätökseen oli ehkä se, että viestintä kiinnostaa minua ja halusin oppia vuorovaikutuksesta. En haaveillut mistään tietystä unelma-ammatista, joten päätin siis tarttua tilanteeseen ja alkaa opiskelemaan journalistiikan ja viestinnän pääsykokeisiin. Onnekseni pääsin sisään ja ensimmäinen vuosi on pian kahlattu innokkaasti läpi.

Kun toivottavasti valmistun puheviestinnästä joskus vuosien päästä, niin voin kutsua itseäni viestinnän ammattilaiseksi. Käsitteenä se kuulostaa todella viralliselta ja hienolta. Se on samalla houkuttava ja jännittävän laaja. Se herättää kaikilla varmasti erilaisia mielikuvia, mutta yhdestä asiasta voin olla varma. Todennäköisesti mielikuvat puheviestinnästä ovat usein liian suppeita.

Lyhyesti sanottuna puheviestintä tutkii ihmisten välistä vuorovaikutusta. Kun mietin, missä on vuorovaikutusta ja viestintää, niin keksin jo yhdeltä istumalta kymmeniä vaihtoehtoja. Niitä voisi olla esimerkiksi kouluopetus, whatsuppin ryhmäkeskustelut, uutistoimittajan selostus, yrityskokoukset, mainokset ja niin edespäin. Näiden kaikkien vaihtoehtojen ympärille voimme myös kehitellä alan, jonne viestinnän opiskelija voi työllistyä. Puheviestinnän opettaja koulussa, viestinnän tutkija, media-alan työntekijä, viestinnän kouluttaja yrityksissä tai vaikkapa jotain mainos-ja markkinointialaa. Lista on loputon.

Epätietoisuus omasta alasta, joka aluksi syntyi lähinnä tietämättömyydestä, loi sellaisen olon, että onkohan minulla oikeasti mitään käryä missä olen ja mitä tulen tekemään. Kun vastaan ihmisille opiskelevani puheviestintää, saan monesti selittää asiasta melko laaja-alaisesti. Kun en syksyllä osannut vastata alaan liittyviin kysymyksiin napakasti yhdellä lauseella (enkä varmasti osaa vieläkään), se loi myös sellaisen olon, että sitä vain räpyttelee eteenpäin ilman mitään suuntaa.

En edelleenkään siis tiedä, mikä minusta tulee. Voin kuitenkin kysyä itseltäni, että onko se edes tarpeellista. Olen tajunnut, että vaihtoehtojen maailmaa ei tarvitse ajatella sekasotkuisena makrokosmoksena, vaan valintojen rikkautena. Mitä mahdollisuuksia minulla onkaan edessä!

Liittyi tulevaisuuteni polku sitten mediaan, yrittäjyyteen tai johonkin ihan muuhun, niin ainakaan minun ei tarvitse sulkea vielä mitään pois. Puheviestintä on oikea paikka minulle, koska tarvitsen vielä aikaa päättää, mihin mahdollisuuksiin haluan tulevaisuudessa tarttua.

Jos siis pohdit vielä vaihtoehtoja, niin mene rohkeasti sen mukaan eteenpäin, mikä tuntuu tällä hetkellä oikealta. Itse voin lämpimästi suositella juuri puheviestinnän alaa. Vaikka et edelleenkään tiedä, missä alalla tulet loppujen lopuksi olemaan, niin älä huoli. Elämä johdattaa oikealle polulle. Itse luotan siihen.

dav

 

 

Aurinkoista kevättä kaikille!

-Roosa-

:)

Uusia tuulia (ja kirjoittajia) blogissa!

Talvi alkaa pikkuhiljaa kääntymään kevääksi, ja sehän tarkoittaa sitä, että täällä puheviestinnän blogissa alkaa uusi ”blogikausi”. Kirjoittajat ovat vaihtuneet, vanhoista kirjoittajista tänne on jäänyt vain allekirjoittanut, mutta uusia ja innokkaita raapustelijoita on tullut tilalle! Pidemmittä puheitta, annetaan blogin tämän vuoden kirjoittajien esitellä itsensä:

Karla Viitala:

Heipsan!

Kiva, että olet eksynyt tänne blogiin! Mä olen Karla, parikymppinen Porin seudulta kotoisin oleva naisen alku. Kirjottelin tänne blogiin jo viime vuonna innokkaana, aktiivisena ja jopa vähän jännittyneenä fuksina, ja jatkan oikeastaan vieläkin samalla linjalla (paitsi että fuksi-titteli on viety jo pois). Olen nyt siis toisen vuoden puheviestinnän opiskelija ja ensi lukuvuonna kirjoittelenkin jo kandia.

Mä tykkään urheilusta, ruuasta, koirista, brunsseista ja Karlapitkistä yöunista. Tänä vuonna olen hurahtanut joogaan, vaikkakaan ei vielä kovin paljon kokemusta (tai osaamista) siitä ole. Ystävät kutsuvat minua joskus äitihahmoksi, koska olen aina se, joka palauttaa esseet ja muut koulujutut ensimmäisenä, usein päiviä ennen deadlinea, ja patistaa muitakin edes aloittamaan. Mulla on pieni dedispelko: kuvittelen aina deadlinen lähestyessä, että jos en nyt tehtävää palauta, niin sairastun tai vähintään katkon molemmat käteni, enkä pysty suorittamaan tehtävää. Ainiin, olen myös ainejärjestömme Reettoreiden nimeämä vuoden 2016 äänekkäin Reettori! Olen tittelistä erittäin ylpeä.

Rosa-Maria Kari:

Hejsan!

Oon Rosa-Maria Kari, 25-vuotias toisen vuoden puheviestinnän opiskelija ja mulle ihmisten toimiva yhteiselo on todella tärkeää. Siksi lähdinkin jatkamaan opintojani vuorovaikutuksen ja viestinnän maailmaan aikaisemman oikeushallinnon tradenomin tutkinnon jälkeen. Ajattelin kertoa teille jotain hauskaa lisäinfoa itsestäni. Syvällistä itseanalyysia siis luvassa:

Rakastan kirjoja ja lukemista. Oon aika ennakkoluuloton lukija, joten kaikenlaisia kirjoja on tullut luettua, mutta seuraava on ainRosa-Mariaa vakio: mulla on aina joku tuhatsivuinen tiiliskivi luettavana. Mun kanssa saa milloin vain aloittaa innostavan kirjallisuuskeskustelun. Kuka tietää, ehkä tänä vuonna meillä on puheviestijöiden oma kirjakerho käynnissä!

Tykkään syödä ruokia kylmänä. En osaa perustella tätä kyllä millään järkevällä selityksellä. Toisaalta inhoan sushia, joka on kyllä kylmää. Hmm.

Yksi mun ultimaattisesti hämmentävimmistä ja hienoimmista taidoista on osua paikalle, kun jotain omituista tapahtuu. Ihmiset jotka tuntevat mut, saavat usein kuulla mitä erikoisimpia tarinoita todistamistani tilanteista. Luulen, että tämä johtuu siitä, että pidän silmät aina auki elämälle ja sydämen ja mielen avoinna seikkailuille. Koskaan ei tiedä mitä jännittävää kulman takana odottaa.

Taru Erma:

Moikka!

Olen Taru, ensimmäisen vuoden puheviestinnän opiskelija. Muutin Tampereelle viime syksynä opiskelupaikan saatuani ja olen viihtynyt uudessa kotikaupungissani erinomaisesti. Lukion jälkeen en oikein tiennyt mitä haluaisin tehdä isona, tai edes mitä lähtisin opiskelemaan. Kolmen välivuodenTaru aikana kiinnostuin viestinnästä, mutta en vieläkään tiennyt tarkemmin minkälaisiin töihin toivoisin työllistyväni. Päädyin siis opiskelemaan puheviestintää Tampereelle. Kolme periodia opintoja on nyt takana, enkä voisi olla tyytyväisempi!

Terkuin,

Taru

 

 

Krista Lampi:

Moi!

Olen Krista Lampi ja opiskelen puheviestintää toista vuotta. Lukion jälkeen mulla ei ollut mielessä yhtäkään oikeasti mieluisaa alaa, joten välivuoden vietin töissä miettien omia kiinnostuksen kohteita. Yhteishaun viimeisillä hetkillä päädyin lukemaan puheviestinnästä tästä blogista,ja mulle tuli vihdoin fiilis, että olen löytänyt oman juttuni. Fiilis ei ollut ollenkaan turha, sillä pääsykoemateriaalien lukemisen jälkeen olin vain entistä varmempi oikeasta alasta. Pääsin samana keväänä opiskelemaan, mikä siirsi mut lopullisesti Kouvolasta Tampereelle. Nämä kaksi vuotta ovat menneet ihan yhdessä hujauksessa, mutta se on vaan merkki hyvästä seurasta ja kiinnostavasta tekemisestä!Processed with VSCOcam with f2 preset

Jos pitää sanoa opiskelun ulkopuolelta kolme kiinnostavaa asiaa, niin ne ovat ehdottomasti koirat, päiväunet ja ruoka. Olen henkeen ja vereen koiraihminen, mistä syystä yksi lajin edustaja on löytänyt tiensä mun kotiin pyörimään. Joskus sama tyyppi pyörii myös sohvalla tai sängyssä kun nukutaan yhdessä päiväunia. Ruoanlaitto, joka on myös opiskelijabudjetin rajoissa mun harrastus, ei myöskään tunnu koskaan yksinäiseltä kun tuijottamassa on aina yksi valpas silmäpari. Nämä kolme asiaa ovat ehkä juuri ne, mitkä ovat pitäneet mut järjissäni pahimmassakin stressissä. Luulen vähän, että edellä mainitut aiheet saattavat myös vilahtaa tulevissa postauksissa. Nähtäväksi jää!

Roosa Marjaniemi:

Heipähei!

Täällä Roosa, uusi puheviestinnän opiskelija. Olen kotoisin pienestä ja sympaattisesta Pomarkusta ja pääsin viime syksynä Tampereelle opiskelemaan haluamaani alaa. Tärkeitä asioita minulle ovat liikunta, ystävät ja kotipaikkakunta. Jotta te lukijat tietäisitte paremmin, kuka täällä langan päässä kirjoittelee, kokosin kolmen kohdan ”fun facts”-listan.

RoosaYstävien kesken olen vähän hassuttelija. Nauran huonoille vitseille ja tykkään heittäytyä tilanteisiin. Lisäksi arvostan Suomen luontoa ja loppumattomia metsäpolkuja. Ne kertovat aina, kuinka tärkeä on joskus irtaantua ja nauttia omasta ajasta. Ja viimeiseksi, salmiakki kaikissa muodoissaan on jotakin sanoinkuvaamattoman hyvää. Haluan vielä sanoa, että hienoa kun olet eksynyt blogiimme! Kaikki lukijat ovat tervetulleita ja toivottavasti saamme annettua teille uutta tietoa hienosta puheviestinnän alastamme!

 

Toivottavasti jäät seurailemaan kirjoituksiamme ja oikein kivaa kevättä!

Karla

wp_001130

Loppuja ja uusia alkuja

On vaikeaa keksiä, mistä kirjoittaisi vuoden viimeisellä blogivuorollaan. Vielä vaikeammaksi asian tekee se, että blogini on samalla viimeinen Tampereen yliopiston puheviestinnän opiskelijana.

En saa aikaiseksi elämää suurempia sanoja, joten pitäydytään reflektoinnissa. Tämä syksy on mennyt hyvin sisäänpäin kääntyneenä omaa itseä ja tulevaisuutta miettiessä. Opintojen loppuvaihe on yllättäen edennyt omalla kohdallani hyvin järjestelmällisesti ja rauhallisesti. Viime vuoden tein gradua, en mitään muuta, en töitä, en kursseja (pari kirjatenttiä kuitenkin). Gradun palautin juhannukseksi, minkä jälkeen olin lomalla koko kesän. Syyskuun ensimmäinen aloitin työharjoittelun, joka oli sovittu jo huhtikuussa. Syyskuusta marraskuun loppuun kävin töissä enkä tehnyt mitään muuta paitsi vapaa-ajan harrastuksia. Kerrankin voi sanoa, että tulessa on ollut vain yksi rauta kerrallaan.

Opiskelijoilla usein tuntuu olevan kamalasti kaikkea meneillään. Niin on ollut minullakin monina vuosina. Haalitaan hirveä määrä kursseja, monia työpaikkoja, useita vastuita ja velvollisuuksia sinne sun tänne. Aktiivisuus on opettavaista ja tuo usein mukanaan paljon hyviä kokemuksia. Suosittelisin silti muillekin priorisointia etenkin tärkeiden asioiden kohdalla. Yllättävän paljon kasvua voi tapahtua silloin, kun keskittyy kerrankin yhteen asiaan kerrallaan ja miettii suunnan ennen kuin lähtee liikkeelle. Vähemmillä vastuilla saa myös tuotettua enemmän iloa ja hyötyä ympärilleen kuin ylityöllistetyn myöhästelyllä ja hosumisella.

Rauhallista on myös nyt kun olen valmistumassa. Uskallan jo sanoa milloin, siis ensi viikolla. Minulla ei ole vielä työpaikkaa, minulla ei ole kymmeniä hakemuksia vetämässä ja hienoja taivaita avaavia kontakteja joka nurkan takana odottamassa. Tämän myöntäminen on tavallaan noloa, mutta haluan tuoda myös oman tarinani esille kaikkien niiden uratykki- ja superihmistarinoiden rinnalle joita saatamme usein kuulla. Jotkut tietävät välittömästi mihin pyrkivät valmistumisen jälkeen, ja monilla saattaa olla jo työpaikkakin olemassa. Minulla ei ole, mutta en kanna siitä suurta huolta. Aion ottaa rauhallisesti. Valmistuminen merkitsee myös tutuksi käyneen opiskelijaelämän ja opiskelumentaliteetin muutosta; Sitä siirtyy kategoriasta toiseen yhden yön aikana. Minulle se on iso asia, ja uskon, että se on sitä suurimmalle osalle ihmisistä. Olen tyytyväinen siihen, että minulla on mahdollisuus ottaa tämä siirtymä rauhallisesti. Tuntuu hyvältä viedä pitkä opintoura siististi pakettiin, siivota sen jälkeen pöytä, kääntää ajatukset kunnolla uuteen asentoon, kohti tulevaa, ja alkaa sen jälkeen hyvillä mielin suuntautua tulevaisuuteen ja uusiin kuvioihin.

Tämän kirjoituksen myötä toivotan kaikille oikein loistavaa vuoden loppua sekä pian alkavaa uutta kevätlukukautta. Onnea opintoihin opiskelijatovereille, menestystä tutkimuksiin ja opetukseen henkilökunnalle. Kiitos hienoista vuosista puheviestinnässä, CMT:ssä, YKY:ssä ja koko Tampereen yliopistossa! Päätän tähän -08 alkaneet yliopisto-opintoni positiivisin mielin! Enkä tosiaankaan lupaa, että en palaa takaisin. ;)

Nostalgisin tuntein sitsiklassikkoon päättäen

Ken on maisteri -16 ylös nouskohon. Hän maljan käteen ottakoon, sen huulillensa nostakoon.

Juo pois, juo pois, juo pois, juo pois, juo herran tähden pois!

Juo pois, juo pois, juo pois, juo pois, juo herran tähden pois!